Työelämään siirtyminen on opiskelijalle usein hyppy tuntemattomaan ilman turvavaljaita. Valmistuminen asettuu usein noin 25–35 ikävuoden välille, jolloin nuori aikuinen todella ensimmäistä kertaa ottaa itse vastuuta omista ratkaisuistaan ja tekee valintoja itsenäisesti. Ajanjakso on merkityksellinen, koska sen sisään mahtuu valmistumisen lisäksi myös muita suuria elämänmuutoksia. Joku menee naimisiin, toinen lähtee vuodeksi Aasiaan, kolmas saa ensimmäisen lapsen, neljäs tulee ulos kaapista, viides sairastuu vakavasti ja kuudes hyppää työelämään.
Omat kokemukseni ovat viidettä ja kuudetta. Vakava sairastuminen tuli elämääni läheiseni kautta. Se pysäytti, vaikka samanaikaisesti itse hyppäsin työelämään niin kovalla vauhdilla, että kesti useamman vuoden jarruttaa vauhti normaaliin. Joku sanoi, että pakenin todellisuutta vaatimalla itseltäni aina vain enemmän. Riittämättömyys oli tuolloin päällimmäisenä tunteena. Ei ollut riittävästi kokemusta, ei ollut riittävästi oikeanlaisia kontakteja, ei ollut riittävästi taitoja, ei ollut riittävästi ymmärrystä, ei ollut riittävästi tukea. Riittävästi oli vain opintopisteitä ja lopulta maisterin tutkinto, joka sekään ei riittänyt. Omasta mielestäni.
Työtä tein kolmessa eri projektissa. Sen lisäksi oli vielä elämä. Sekin oli oma projektinsa, joka saattoi loppua hetkenä minä hyvänsä. Aikaa ei ollut hukattavaksi. Rautoja oli tulessa, mutta se oikea työ odotti vielä jossain. Oikeasta työstä saisi palkkaa säännöllisesti. Oikeassa työssä ei olisi työttömyysjaksoja, ei epävarmuutta jatkuvuudesta, eikä useita eri yhteisöjä. Oikeassa työssä olisi ovenpielessä nimi ja liikennevalot ilmoittamassa varattu, sisällä tai odota. Oikeassa työssä kahvitauolla tavattaisiin tutut naamat ja rupateltaisiin.
Nuoren aikuisen paikka yhteiskunnassa on usein juuri valmistumisen jälkeen jossain työssäkäyvän ja työttömän välillä. Hän joustaa työelämän vaatimusten mukaan ja samalla yrittää rakentaa kestävää minäkuvaa. Koska opinnoista valmistumisen jälkeisillä ensimmäisillä työkokemuksilla ja niitä edeltävillä hakuprosesseilla on erityinen merkitys nuoren aikuisen urakehitykseen myöhemmässä vaiheessa, on nivelvaiheessa tärkeää tukea juuri itsetuntemuksen ja -arvostuksen kehittymistä. Tässä vaiheessa nuorille tarjottavien yhteiskunnallisten tukipalvelujen tulisikin sisältää myös henkisen kehityksen tukea.
#proLappi-hankkeessa tähän tarpeeseen vastataan kokeilulla, jossa tavoitteena on opiskelijan oman asiantuntemuksen vahvistuminen harjoittelun aikana. Kokeilulla halutaan tarjota tukea myös työnantajalle esimiehenä tai harjoitteluohjaajana kehittymiseen. Kokeilussa painotetaan itsereflektoinnin ja vuorovaikutuksen taitojen kehittämistä. Kannustava ja rohkaiseva työn tekemisen kulttuuri syntyy onnistuneiden kokemusten ja uuden oivaltamisen kautta. Turvavaljaat ovat meillä kaikilla olemassa. Tarvitaan vain riittävästi positiivisia kokemuksia, jotta ne löytyvät.
Omat turvavaljaani löysin muutamia vuosia sitten. Hain sitä oikeaa työtä aikani ennen kuin ymmärsin, että se nivelvaiheen työ, kaikki ne eripituiset projektit ja työ, jota teen nyt, kaikki se on sitä oikeaa työtä. Se työ tai tämä työ on osa elämääni Lapissa. Lapissa, missä kaikki on mahdollista.
Artikkeli Mistä turvavaljaat opinnoista työelämään siirtyvälle? julkaistiin ensimmäisen kerran #proLappi.